I Don't Own The Muaic
Joskus elämä on rankkaa ja voin sanoa että nyt on vähän aikaa tuntunut siltä, että kaikki kaatuu vaan mun päälle. Kaikki ei aina mene niin kuin tarinoissa, elämän on pakko välillä kulkea alamäkeä, mutta miksi niin paljon, eikö vähempikin riittäisi. Mulla ei ole nyt kaikki mennyt suunnitelmien mukaan, mutta niistä en yksilöllisesti enempää blogissa avaudu. Lare lähti tässä n. viikko sitten laitumelle ja minä perheen kanssa merelle. Rippilieriltä kotiuduin 9.7 kukkien kera ja todistuksen. Oli kyllä aivan mahtavat 10 päivää jos saisin menisin uudestaan vaikka joka viikko. <3 Kaikki oli siellä niin ystävällisiä ja ihania ihmisiä.
"I'm the girl who cries in the back when its time to leave or let go. I'm the girl who never knows how to say goodbye. I'm also the girl who never knows when's the right time to cry. I don't like meeting new people and I hate saying goodbye, because you never know is it the last time that you see that person or will it still be a lasting moment that you will never forget. I'm can never leave place that I have been at if I know that I will most likely never see those people again. I'm also the girl who cries during graduation even though it wouldn't be mine just because I can't let go of something good that I have found. So I'm sorry if you think that I'm rude to you, but I do it usually so that saying goodbye wouldn't be so hard. It still doesn't mean that I don't love you all."
