I Don't Own The Music
Pitkään mietin että voinko avautua blogissa joistain Lareen liityvistä asiosta, jonka takia myös postauksia on ollu huomattavasti vähäemmän, kun ei ole ollut mitään kirjoitettavaa. Ei ole kyllä vieläkään, sillä on niin pimeää kun pääsen tallille etten saa kuvia, ja ei meidän tuupailut ja lyllerykset oli kirjoitelun arvoisia. Yritän saada jonkun kuvaamaan meidän seuraavan estevalmennuksen josta sitten kirjoitan postuaksen.
 |
| (c) Ronya Sane |
 |
| (c) Ronya Sane |
Sen jälkeen kun Lare tuli laitumelta niin sille tuli ripuli, se oli ihan okei laitumella. Joten oletetiin että se vain reagoi siihen, että ruoho vaihtui heinään. Se ripuli vain jatkui, joulukuussa sitten keskusteltiin sittä isoäitini kanssa joka on ollut eläinlääkäri, joka sitten otti yhteyttä vanhaan työ kaveriinsa Viikissä, jonne sitten viikon sen jälkeen lähdettiin. Oltiin syötetty suuria määriä psylliumia eläinlääkärin ohjeiden mukaan, mutta mikään ei tuntunut auttava.
Vikkissä, he ottivat kaikki mahdolliset verikokeet, ja ne oli täysin normaalit, hiekkakuva vatsasta myös. Hiekkaa oli vähän muttei pitänyt vaikuttaa niin agresiivisesti, ainoa mitä ei tehty oli tähystys, koska se oli niin riskaapelia. Ohjeeksi saatiin syötää mahahaava lääkettä 10 päivää ja katsoa autaakko se yhtään. Ei tehonnut ollenkaan, jonka jälkeen luetiin sairaskertomus ja eläinlääkärin ohjeet uudestaa. Sen jäkeen keskustelimme tallilaistemme kanssa joilla oli saman tapaisia ongelmia. Huokaisin helpotuksesta, kun äitini sanoi että kaikki tämä varmaan johtuu siittä että Lare ei saa tarpeeksi kuitua. Samana päivänä käytiin sitten ostamassa AlfAlfa Oil:ia, jota me nyt syötetään väkirehuna, vanhan väkirehun rinnalla. Lare saa myös nykyään aina ennen liikutustaa ruokaa jotta se ei lähde liikumaan tyhjällä vatsalla. Ilta heinät laitetaan slow feed verkkoon, jotta se hidastaa syömistä ja lyhentää ruokinta väliä. Nyt tuntuu siltä että mennään parempaann suuntaan, peukut pystyssä että tämä toimii eikä tarvitsisi klinikalle vähään aikaan mennä.
